So here I am!
Sunnuntai iltana saimme Suomessa tietää toisen lentomme peruuntuneen ja meidät lähetettiin jo toistamiseen hakemaan matkatavaramme ja suuntaamaan kohti hotellia. Siinä vaiheessa en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Voiko noin käydä kun lennät yksin ensimmäistä kertaa elämässä ja toista kertaa koko elämän aikana? Sain kumminkin maanantaina mutkitta täysin uudet korvatut lentoliput Lontooseen ja sieltä Kapkaupunkiin. Mikä helpotus! Siitä eteenpäin kaikki onkin sujunut paremmin kuin hyvin. 
Näin jälkeenpäin naurattaa koko juttu. Tiedän, että kaiken säädön keskellä Jumalalla oli homma hallussa. Tuntuu että jo noinkin pienet vastoinkäymiset vahvisti ja kasvatti mua ihan älyttömästi. Tarkemmin ajateltuna, tuntuu etten olisi ollut valmis lähtemään lauantaina, mitä alunperin oli suunnitelmissa. Jumalan suunnitelmat on aina parempia kuin meidät omat, Hän tietää mikä on meille parasta. Toissapäivänä olin valmis tähän seikkailuun!! 

Lento Lontooseen kesti noin kolme tuntia ja sujui oikein hyvin vaikka kaikki tuntuikin tosi epätodelliselta. Lontoon lentokentällä en ollutkaan niin pihalla kaikesta, mitä olin kuvitellut. Suomessa tutustuin mun kanssa samoilla peruuntuneilla lennoilla olevaan Suomi-porukkaan, ketkä myös lensivät Lontooseen ja jatkoivat sieltä Johannesburgiin. Tuntui turvalliselta kun he auttoivat mua löytämään mm. oikeaan terminaaliin Lontoossa, vaikka opasteetkin olisi riittänyt. Erosimme ja toivotimme toisillemme hyvää reissua. Siitä alkoi mun kuuden tunnin vaihtoaika Lontoossa ennen Kapkaupunkiin menevää lentoa. Olipas jännittävää tajuta olevansa yksin maailmalla.

Noin 11 tunnin kestävällä yölennolla Kapkaupunkiin söin, katsoin pari elokuvaa ja nukuin. Noin 10 aikaan aamulla saavuin Kapkaupunkiin. Tuntui siltä kuin olisin jatkanut unia koneessa ja siltä musta tuntuu edelleen. Lopulta löysin meidän tiimiläisiin kuuluvan nuoren naisen nimeltä Sonia. Paikalle saapui myös uusi tuttavuus Stanley, ja me jäimme odottelemaan toista myöhään tulevaa opiskelijaa. Uuteen kotiin tultuamme mut otettiin oikein sydämellisesti vastaan. Tunsin olevani tervetullut. 

Jo eilen sain oppia paljon uutta. Tulin kouluun kesken kaiken, joten ensimmäiseksi päiväksi tuli ehkä liikaakin infoa. Ensinnäkin kulttuuri täällä on hyvin erilainen. Turvallisessa Suomessa asuneelle monet asiat täällä on aika pelottaviakin, mutta uskon että tää on aikaa jolloin en voi muuta kuin luottaa siihen että Jumala kyllä pitää musta huolta.

 Eilisen ja nyt ensimmäisen kokonaisen päivän aikana on ehtinyt kivasti tutustua ihmisiin. Meitä on täällä noin 20:stä eri maasta. On ihan mahtavaa saada tutustua uusiin ihmisiin eri kulttuureista. On paljon matalampi kynnys puhua englantiakin kun niin monilla on jokin muu kuin englanti äidinkielenä. Siistiä huomata miten oma englanti parantunut jo huomattavasti vain näiden päivien aikana.
Ensimmäinen viikko täällä on enimmäkseen toisiimme tutustumista, mutta huomenna meillä on ensimmäinen oppitunti. Täysin vapaa-aikaa meillä tulee olemaan ainoastaan viikonloppuisin, joten pienet paussit päivien aikana tulee tarpeen. Sen mitä olen täällä jo tähän mennessä myös oppinut on että täällä on hyvin äänekästä porukkaa, välillä tuntuu ettei kuule edes omia ajatuksiaan. Kai tähän tottuu :D Täällä tapahtuu koko ajan niin paljon kaikkea, että puolet jää varmasti kertomatta. Jokatapauksessa kaikki on oikein hyvin ja odotan innolla kaikkea tulevaa!