Hello!
Blogissa on ollut vähän hiljaista lähiaikoina. Nyt on 2,5 kuukautta Etelä Afrikassa täynnä! Tuntuu hullulta! Viimeisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Tässä vaiheessa DTS:ää on tullut aika erota ja  lähteä aktiotiimien kanssa eri puolille maailmaa. Viimeisinä päivinä on ollut haikeita hetkiä hyvästellessämme kaksi tiimiä, Mauritius- ja Nepali- tiimin. On tyyppejä keitä mulla on oikein kova ikävä, mutta onneksi tapaamme jälleen 2,5 kuukauden kuluttua kun palaamme kaikki vielä yhteen täällä Muizenbergissä.
Mun tiimin lähtö Brasiliaan viivästyi lentolippu häslingeistä johtuen, joten lähdemme matkaan vasta tulevana torstaina. Oon tästä kumminkin enemmän kuin kiitollinen sillä mun rakas sisko Minttu, lanko Matti ja meidän ystävämme Petteri saapuu tänne keskiviikkona. Ehdin siis näkemään heidät. Praise the Lord!



Noin kuukausi sitten olin mukana spinning- tapahtumassa jossa pyöräilimme ihmiskaupan uhrien puolesta keskellä kauppakeskusta. Say no to human trafficing! 



Pidimme ihanan brunssin Brasilia- tiimin kesken. Tuli myös valloitettua Pöytävuori; yksi Kapkaupungin suosituimmista turistikohteista. Hikeä ja, lähellä oli ettei myös, kyyneliä. Kovaa treeniä vauhdista riippuen, mutta maisemat jotain niin sen arvoista. 





Päätimme jo joku aika sitten että Tero tulee moikkaamaan mua tänne jos lennot sun muut asiat järjestyy. Niinhän siinä kävi että Tero laskeutui turvallisesti Kapkaupunkiin pari viikkoa sitten. Oli lentokentälle mennessä aika jännät paikat.. se innostuksen määrä, mutta samalla pieni jännitys siitä että miltä tuntuu yhtäkkiä nähdä kahden kuukauden erossa olon jälkeen. Piti kyllä ensimmäisen halauksen aikana hetki miettiä oliko se unta vai totta.
Oon niin kiitollinen tästä miehestä ja meidän yhdessä viettämistä kymmenestä päivästä täällä toisella puolella maailmaa. Tää mies ei jätä juttuja vaan puheiden tasolle, vaan ottaa asiat tosissaan ja oikeesti hoitaa ne loppuun asti. Ei löydy sanoja kuvaamaan kuin siistiä että hän tuli ja pääsi näkemään minkälaisessa paikassa mä oikein oon ollut tän parisen kuukautta ja myös tutustumaan moniin huikeisiin tyyppeihin täällä.




Suomi-herkkuja!!! Aiettä. Eniten mulla oli ollut ikävä ruisleipää ja kunnon purkkapusseja. Kiitos Terolle! Kiitos myös Petralle & Miikalle ihanasta lahjasta <3



Ei vitsit! Oltiin pingviinien valtaamalla biitsillä Simon's Townissa ja sinne piti päästä toistamiseen. Pingviinit on huikeita otuksia! Vähän tylsiä mutta samalla niin hauskoja. Oli hieno elämys kahlailla vedessä samalla kun pari pingua uiskentelee siinä 30cm päässä sun jaloista. Tällaista ei pääse kokemaan ihan joka päivä.




Torstai iltana oli viimeinen Worship- night Bay Churchissä. Huikeeta kun Tero sai olla mukana siunaamassa meidän aktiotiimit matkaan.



Marraskuun 29. päivä oli ikimuistoinen mulle ja Terolle. Sinä iltana kapusimme yhdessä Muizenbergin vuoren huipulle ja menimme kihloihin. Great to do life with this man <3 Rakastan. Kiitos jokaiselle ihanista onnitteluista! Sitä tajuu aina vain uudelleen kuinka upeiden ihmisten ympäröimänä saa olla.
Viime maanantai aamuna oli aika jälleen hyvästellä, mikä siinä hetkessä tuntui vaikealta. Onneksi mulla on täällä niin paljon mihin keskittyä etten ehdi liikaa ikävöimään. Pian näemme taas.



Let me introduce; pannukakkuja pekonin kera! Olin fiiliksissä. Viime torstaina mulla oli viimeinen mentori hetki tämän hienon nuoren naisen Elisabethin kanssa. Hän on tyyppi kenelle oon saanut avautua ihan kaikista ajatuksista viikottaisissa tapaamisissamme kymmenen viikon ajan. Nämä tapaamiset on todellakin ollut mulle avuksi. Oon aina meidän juttuhetkien jälkeen nähnyt asiat kirkkaammin. 




Nämä viimeiset päivät ennen lähtöä tulee täyttymään muun muassa draamojen ja tanssien harjoittelusta ja pakkailusta. Oon edelleen tosi innoissani mun tiimistä, enkä malta odottaa että pääsemme tutustumaan toisiimme entistä lähemmin, oppimaan enemmän Jumalan rakkaudesta ja viettämään huikeeta aikaa yhdessä. Tää on ainutlaatuinen ajanjakso meidän jokaisen elämässä. 
Uusia haasteita ja jännittäviä juttuja luvassa. TJ3 ja kohteena BRAZIL. WE ARE READY!