Täällä taas! 
En meinaa itsekään pysyä kärryillä, kun kahden viikon aikana tapahtunut aika lailla. Nämä kaksi viikkoa on ollut ehdottomasti parhaimmat viikot DTS:ällä tähän mennessä. On alkanut tapahtua kunnon läpimurtoa. Jumala todellakin on täysillä messissä! Meillä on taas ollut aivan huikeita puhujia. On niin suuri etuoikeus olla täällä kuuntelemassa heidän opetuksiaan ja kuulla mitä kaikkea Jumala on tehnyt heidän elämässään. Aiheinamme on ollut "Cost of descipleship", "Father heart of God" ja "Holy Spirit". Tunneilla on ollut aika tunteikas tunnelma. Monet tulevat tosi rikkinäisistä taustoista ja on jotain ihmeellistä nähdä mitä Jumala on jo heissä tehnyt ja tekee tällä hetkellä. Mä saan oppia täällä niin paljon itsestäni ja muun muassa käydä läpi asioita joista luulin jo päässeeni eteenpäin.. Parasta kun voimme vaan antaa kaikki asiat Iskän käsiin ja antaa Hänen aloittaa uusia parantamisprosesseja ja vapauttaa jutuista, mihin emme itse pysty. "God can restore what is broken and change it into something beautiful". God is good!

Teemme täällä eri ryhmissä kerran viikossa "aktioreissuja" pienempiin kyliin lähellä Muizenbergiä. Monet näistä kylistä on sellaisia paikkoja mihin paikalliset eivät halua mennä lähellekään. Oon ollut nyt kaksi kertaa Khayelitsha -nimisessä kylässä, mikä on aika köyhää aluetta. Viime keskiviikkona olin pienessä päiväkodissa täynnä 2-6 vuotiaita ihania nappisilmiä. Tällaiset jutut on niin tärkeitä! Mennään sinne ja rakastetaan heitä. Aina ei voi edes ymmärtää kuinka paljon esimerkiksi kädestä pitäminen voi jollekin merkitä. On kyllä silmiäavaavaa nähdä paikkoja missä on niin erilaiset olosuhteet kuin mihin itse on tottunut. Yritän jatkossa saada napsittua sieltäkin vähän kuvia jaettavaksi. 




Vapaa-ajalla olen alkanut treenata enemmän kuin alussa. Tuntuu hyvältä! Viime viikonloppuna kävimme ensimmäistä kertaa biitsillä vähän ruskettumassa. Ilma on ollut aika vaihtelevaa. Tänään on satanut vettä ja ollut kova tuuli, mutta melkein koko mennyt viikko oli oikein lämmin. Tällä hetkellä meinaa ihan sormetkin palella, kun täällä ei ole sisällä minkäänlaista lämmitystä. Onneksi sisällä ei kumminkaan enää ole yhtä kylmä mitä silloin kuukausi sitten!
Tuntuu hullulta että olen ollut täällä jo pitkälti yli kuukauden. On ollut ihana alkaa tutustua syvemmin ihmisiin. Alkaa pikkuhiljaa tuntua että olemme yhtä suurta perhettä. Suurena perheenä elämiseen kuuluu myös pieniä hermoromahduksia mitä varmaan kaikki täällä on jo eri mittakaavoissa kokeneet. Kommuunissa eläminen todellakin kasvattaa, ainakin kärsivällisyyttä jos ei muuta :'D 



Eilen lähdin porukassa yökylille saman pariskunnan luo niinkuin kaksi viikkoa sitten. Kiva päästä taas vaihteeksi vähän eri ympäristöön, vain hengailla ilman minkäänlaista aikataulua ja syödä kurmeeateria + aamupalaksi Amerikkalaisia pannukakkuja siirapin kera. Kelpaa!

Uusin voimin kohti seitsemättä viikkoa. Kuulemisiin!